tiistai 23. toukokuuta 2017

Pää meluaa


Tässä mä nyt istun ja tuijotan näyttöä.
On niin paljon asioita, jotka tahtoisin sanoa mutta kaikki on niin sekaisin päässäni.
Tujottaminen jatkuu.
Deep dark progressive trance soi.
Visiot.

Olen hakenut nyt Media - alan koulutukseen päiväpuolelle.
Viimeksi hain iltaopiskeluihin, josta sain kutsun infotialisuuteen.
En mennyt, koska sain linkin opinto - ohjaajalta koskien päiväkoulutusta.
Terveyteni vuoksi mitä vain.
Haluan nyt pitää tämän rytmin elossa, mihin olen päässyt kiinni.
Ainakin niin kauan, kun se tukee terveyttäni.
Niin fyysistä kuin psyykkistänikin.

Viime viikko on ollut helvetillinen.
Sain toivoa, joka otettiinkin samantien pois.
Kadottiin, vaikka sanottiin ettei tahdota mun katoavan.
Ei selitystä, ei mitään.
Odotin, odotin... kunnes en enää pystynyt.
Annoin asian olla.
Se aukaisi vanhoja haavoja.
Sain taas ahdistuskohtauksia.
Kuvotti.
Tuntui kuin systeemi olisi halunnut oksentaa kaiken ulos.
Kroppa reagoi niin vahvasti.
Tuntui mahdottomalta olla elossa.
Mutta tänään on parempi, onneksi.

Kun tässä nyt on elämänsä aikana kaikenlaista nähnyt, pakko sanoa ettei läheskään aina se ikä määritä sitä, miten ihminen käyttäytyy.
Hyvin vai huonosti.
Onko tapoja vai eikö.
Ehkä mulla oli hänen ikänsäkkin puolesta suuria odotuksia.
Mies!
Ei poika, mitä olen viimeaikoina kohdannut.
Mutta samat piirteet huomasin, mitä muissakin.
Onneksi sentään ei erilaisuuttaan korostanut sanoillaan.
Siitä päätän minä, onko asia niin kenenkin kohdalla.
Ne hyvät tai huonot vibat tulevat, eipä siinä selitykset auta.
Sitä ihmisten on vaikea ymmärtää.
Jopa heidän, jotka viboista puhuvat.

Oi!
Muistan.
Tänään sain hyviä uutisia.
Joku DeviantArtilainen tahtoi käyttää erästä kuvaani albuminsa kansikuvana.
No se käy!
Oli täysin yllätys.
Ihan uutta mulle.
En vieläkään usko sitä todeksi.
Epäotodellinen olo, mutta tällä kertaa hyvällä tapaa.
Tästä kuvasta on kyse.
http://www.deviantart.com/art/Silver-forrest-681226047 


Mietin eräs päivä näitä sanoja.
Sain vain tarpeekseni. 
Kyllästyin.

Dont never say u r different, u r not like others.
Let the time show it.
Let the time proves it.
Let her see it, decided it, and let her tell u what she found out.
Did she saw your soul?
Did she felt it?
Can she say from the bottom of her heart: U r different?
Can she feel pure relief and happiness coz of it?

Its up to u, what vibes u give to others.
Its your resbonsibility, no one else.
She can be your sweetes dream, or your worst nightmare.
Your choice.