perjantai 18. toukokuuta 2018

Itkun helpottava vaikutus. Onko sellaista?

Siitä on jo aikaa, kun olen viimeksi kirjoitellut tänne.

Aikaa sekä energiaa viimeaikoina on vienyt musiikki, kuntouttava työtoiminta sekä yritys pitää tämä kämppä kasassa.
On myös tapahtunut asioita, joihin en voi itse vaikuttaa.
Ovat vieneet paljon voimia.
Varsinkin, kun kaikki on ollut itselläni.
En niistä ole kenellekkään puhunut.

Lepokaan ei tekisi jossain välissä  yhtään pahaa näin sairaalle ihmiselle.
Sitä vain ei ole ollut tarpeeksi.
Olen huomannut sen siitä, kun kuntouttavassa en jaksanut neljää päivää viikossa kahta viikkoa pidempään.
Jouduin ottamaan omia lomia silloin tällöin.
Toki ilmoituksella ne tein, mutta silti olo on kuin olisin jotain väärää tehnyt.
Se moraali sekä rankaisija sieltä huutelee jälleen.
On mua kehoitettu muutamaan otteeseen olematta liian ankara itselleni, mutta ne samat tutut äänet kaikuvat päässäni.
Olen niistä kirjoitellutkin aiemmin.

Musiikki.
Tai sen tekeminen siis.
Siinä on ollut hyvää ja huonoa.
Se on tuonut välillä lähemmäksi sen ihmisen, johon mun ei olisi pitänyt koskaan tutustuakkaan.
Muistot iskevät hyvin voimakkaina ajoittain jo pelkästään sanasta "musiikki".
Puhumattakaan sanasta FL studio, jolla sitä teen.
Mutta on se ollut myös antoisaakin, koska musiikkia niin paljon rakastan.
Olen saanut tehdä itseni näköisiä soundeja ja biittejä.
Lähinnä tullut tuolla demoversiolla tehtyä lyhyitä, synkkiä soundtrackeja.
Sillä kun ei voi palata työhönsä, vaikka tallentaa voikin.
Kaikki kerralla  - meininki.
Uuvuttavaa toisinaan.
Mutta huomaan kyllä, että pää meinaa hajota ellen muutamaan päivään pääse itseäni sillä saralla toteuttamaan.
Valokuvaaminen on jäänyt vähemmälle.
Joskus pelottaa, että unohdan sen.
Mutta sitten muistan, että se on aina tällaista keväisin ja kesäisin.

Lukenut olen paljon.
Se yllätti.
En uskonut että jaksaisin keskittyä.
Ehkäpä kirjat sitten ovat olleet sen verran hyviä, ettei ole keskittymiseeni koskenut.
Suomalaista draamaa.

Ajatukseni hieman hyppivät, koska viimeisestä kirjoituksesta on todella kauan.
Tähän on mahtunut kaikenlaista.
Eräs tärkeä ihminen, jonka kanssa olen puhunut todella kauan usein, on kadonnut kaksi kuukautta sitten.
Se on hirveää!
Ehkä meri hänet on ottanut.
En tiedä.
Eikä kukaan saa koskaan tietää, mikä hänen kohtalonsa on.
Kamalinta on elää epävarmuudessa.
Se uuvuttaa.
Kirjoitan silti hänelle usein, vaikka en aina tiedä kirjoitanko elävälle vai kuolleelle ihmiselle.
Se raastaa.
Mutta jollain tapaa myös helpottaa.
Hän ymmärsi.
Ymmärsi niistä meidän lukuisista riidoista huolimatta.
Ne kait meitä yhdistikin tiukemmin.
Opimme toisistamme paljon.
Opimme myös sen, mikä oli tärkeää ja mikä ei.
Toivon vain niin kovasti, että voisin viimeiset sanani perua.
Korvata ne jollain kannustavammalla.
Olin vain niin huonossa kunnossa, että en osannut ajatella tilannetta.
En sitä, mitä hän on kohta kokemassa.
En sitä, että ehkä en kuule hänestä enää koskaan monien syiden vuoksi.
Näen painajaisia usein.
Kun herään, se jatkuu.

Sanotaan, että itku helpottaa.
Olen itkenyt vuosia.
Noin 2 vuotta niistä päivittäin.
Koska se itku tuo sen helpottavan olon?
Voin vain toivoa.
Odottaa ja toivoa.


Kun olin viikon poissa kuntouttavasta, oli kamala huomata ettei kukaan jolla numeroni on, kysynyt että miten voin.
Tunsin että olen hyödytön.
En ole mitään kenellekkään.
Silloin halusin olla poissa.
Kuollut.
No, silloinkin.
Noin kuukausi sitten luulin että minulla on syöpä.
Ensimmäiset viisi minuuttia olin peloissani.
Sitten hymyilin helpotuksesta "Jos olisikin...?"
Sen jälkeen petyin "Tuskin".
En ole tuotakaan kertonut kenellekkään henk.kohtaisesti.
Syy on se, ettei sitä ymmärrettäisi.
En jaksa syyttelyä yhtään.
En saarnoja.
En luentoja.
Ymmärrys.
Yhteys.
Sitä tarvitsen.
Se mulla oli ja sen menetin.
Mutta en voi häntä siitä syyttää.
Vapaus on kaikille tärkeää,
Vapauden saamisen eteen sitä ihminen tekee melkein mitä vain.
Sinä surullinen, jääräpää, ihana ihminen.
Mulla on niin kamala ikävä sua!



Linkkejä sivustoilleni:


Tässä on YouTube - kanavani, jossa on musiikkiani. Beginner warning!

Tässä Instagram, jossa luonto sekä musiikki näyttelevät pääosaa.

SoundCloud - tilini.


Joudun linkittämään ne näin, koska en edelleenkään ole saanut toimimaan linkitettyjä sivustojani blogissani.
Olen myös ajatellut vaihtaa kirjoittamista WordPressiin.
Mutta en tiedä.
Olen kuitenkin tänne kirjoitellut jo niin kauan, että tuskin niin teen.
Linkkailen vaikka joskus WordPress - blogiani tänne, koska siellä niitä toimivia linkkejä on.