torstai 14. syyskuuta 2017

Kun voimavarat hiipuvat

Koulu on alkanut.
Olen ollut siellä nyt kuukauden.
Välillä mennyt ihan hyvin ja välillä taas ei.
Olen toisinaan itkenyt kotona koulun jälkeen väymystäni sekä yksinäisyyttäni.
Viikonloput menneet kotitöiden teossa, itkuisena sekä väsyneenä.
Joskus olen päässyt lähipuistoon.
Valokuvaamista minulla on iso ikävä.
Ilman sitä en ole mitään.
Mulla ei ole mitään.

Olen ollut tämän viikon kotona itkuisena.
Hän on muistuttanut minusta.
Niin kauan kuin olen tämän alan kanssa tekemisissä ja opiskelen sitä, hän on minussa.
Muistuttaa minua kaikesta....
Pelottaa se jakso, kun meillä alkaa av - puolen opinnot.
Varmasti mielenkiintoista sekä haastavaa, mutta... 
No tiedätte varmasti.

Olen ollut myös peloissani koulun vuoksi.
Vähän tunteja, paljon asiaa.
Se pelkästään uuvuttaa.
Lukujärjestykset eivät tule ajallaan, eivätkä ole niin kuin pitää.
Koulussa ei voi tehdä vapaapäivinä omia projekteja, taikka opetella käytyjä asioita.
Olin viime perjantaina todella ahdistunut ja väsynyt koulussa.
Opettajakin siitä sai kärsiä, vaikka se ei ollut todellakaan tarkoitukseni.
Kiukuttelin koko päivän.
 
Tuntuu, että masennus nostaa taas kunnolla päätään.
Eilen meillä olisi ollut koe, mutta minähän olin kotona.
Itkin, itkin... halusin kuolla.
Olen ajatellut puhua asiasta opettajilleni, vaikka se pelottaakin.
Pelkään että minut leimataan laiskaksi ja huonoksi.
Mä haluaisin yrittää, en luovuttaa vielä.
Mutta pelkään että saan maksaa siitä kalliin hinnan terveyteni kustannuksella.
Ehkä lähdin tähän kaikkeen liian nopeasti.
Toisaalta taas en olisi voinut kokeilematta tietää, millaiset voimavarani oikeasti ovat.

Olemme koulussa aloittaneet oppimispäiväkirjaa.
Kirjoitan sitä WordPressiin, jossa minulla on jo ennestään tili.
Loin sen oikeastaan vain kuvagalleriaa varten, enemmänkin kotisivumeiningillä.
Mutta ihan hyvä näemmä, että sinnekkin jotain tein.
Laitan tässä linkin siitä.
Ei siellä nyt vielä ole kyllä mitään ihmeellistä, kun joitain pakollisia suorituksia.
Odotan sitä kun saa tehdä positkortteja, julisteita, sekä kuvakirjaa tilaustyönä tai vain itselleni.
Minulla olisi postikorttitilauksia jo odottamassa.
Myös kuvia sekä sanoja lupasin kirjana lähettää eräälle ihmiselle, joka on minua inspiroinut siihen projektiin.
Hän kirjoittaa niin upeasti siitä, mitä kuvani saavat hänet tuntemaan. 
Ikään kuin se kaikki täydentää kuviani.
Kiitos siitä hänelle!

Blogini jää nyt lyhyenläiseksi, koska olen ollut niin väsynyt.
On paljon ajatuksia, tunteita... en vain saa niitä kirjoitettua.
Kunhan sain vähän purettua tuntojani, sekä hehkutettua noista projekteistani.
Ja tietenkin halusin esitellä sitä toista blogiani.
Hah!

https://yazminex.wordpress.com/ 
Siinä se on. WP blogini.
Palautetta saa antaa sekä keskustella, mikäli ala herättää mielenkiintoa tai opiskelet / työskentelet itse alalla.



Damn right! Särkyneellä sydämellä on vaikea tehdä oikeastaan yhtään mitään. Se vaikuttaa niin moneen asiaan.



Niin juuri. Balanssi. Mutta miten? Ei onnistu minulta.