Tajunnan virtaa

 Sitä tämä tulee olemaan; tajunnan virtaa.
Ei mitään johdonmukaista tekstiä, jonka pitäisi mennä tai viedä jonnekkin.
Jonka pitäisi olla järkevää.
Jossa pitäisi olla alku, keskikohta sekä loppu.
Vain ajatuksia, paljon ajatuksia.

Rakastan joulua ja odotan sen tulevaksi.
Mutta ongelma on raha.
Viheliäinen raha.
Oi kunpa olisin ollut viisas, enkä lopettanut sairaslomaani nyt, vaan jatkanut sitä ihan taloudellisen turvallisuuden vuoksi.
Sekä pääni, mikä tärkeintä.
Olen vain niin väsynyt ramppaamaan lääkärillä selittelemässä itesäni.
Sitä, miksi en suostu enää lääkkeitä syömään enkä jaksa rampata esim. päiväsairaalassa joka päivä.
Parempi siis antaa olla ja roikkua vain työkkärin listoilla turhan panttina.
No itsensä selittelyähän näinkin on luvassa luultavasti te-toimistolle tai/ja kelalle.
Jokatapauksessa, nyt saa sitten odotella kätyistä 50 euroa noin 3 viikkoa ja siitä eteenpäin on taas mysteeriä, stressiä.

"Menisit töihin!" varmasti joku kelaa mielessään.
Joo, sekin on tuttua, duuni.
Sitä ollaan tehty ja hyvin hyvin pienellä palkalla, joten todellakin tiedän mitä työ on.
Kuntouttavakin on tuttua.
Eikä siitä edes palkkaakaan saa.
Olin siellä päälle vuoden.
Aluksi 2 kertaa viikossa, sitten vaihdoin sen kolmeen.
Meni hetken ok, kunnes täytyi tiputtaa kahteen.
Loppuviimeksi lopetin saikun jälkeen kokonaan.
Olin niin uupunut.
Ei kaikki taida olla ihan kohdallaan, jos ihminen väsyy noin pienestä?
Kuka tahtoo väsyä noin pienestä?
Epäilen ettei kukaan.
Myös on hyvin epätodennäköistä että ihminen valitsee tuon polun, olotilan, tilanteen.
"Terve- vaiko masentunut mieli. Hmmmm... nyt pisti pahan! Vaikia valinta."
Joutuu miettimään mitä tekee ja mitä jättää tekemättä, että huomenna jaksaisi jotain muuta.
Aina se ei onnistu.
Vaikka kuinka minimiin jättäisi hommat, huomenna voi jaksaminen olla nollissa.
Joskus ei voi edes jättää hommia minimiin, koska ei jaksa tehdä mitään.
Asiat ja tekemiset kuormittuvat ja kuormittavat.

 Kuolema on ystävä vaikeassa masennukesssa monelle.
No, jos ei ystävä niin ainakin hyvin tuttu.
En tiedä olenko ketään tai mitään ajatellut näin paljon koskaan, mitä Kuolemaa.
Hän ei lähde ajatuksistani.
Pitää kiinni musta lujaa.
Melko uskollinen.
Hänestä en tosin ota stressiä.

Jahas.
Tästä tulikin sitten enemmän mielenterveys-blogi, mitä ajattelin.
Sekä lyhyempi, mitä odotin.
Tajunnan virta on joskus hyvästä.
Ja usealla se on melko mielenkiintoista luettavaakin.
Jatkan tästä jokin toinen kerta.

Ajatuksia, kysymyksiä, kokemuksia ym saa kirjoitella viestikenttään.
Vertaistukeakin toisilleen antaa, jos siltä tuntuu.
Sekä tietenkin ottaa vastaan.

"..joku voi tulla ikkunan taa..."

Synkkyys.