"...Se jokin saapuu aikanaan"

Deep dark progressive trance/phsycedelic, Mexican rap.
Ranskalaista hip hoppia sekä rappia.
Arabialaisia soundeja niin trancessa, housessa kuin popissakin. 
Olen ollut musiikkiaddikti jo jonkin aikaa.
Se on niiden uupuneiden sekä hiljaisten vuosien jälkeen hyvin outo kokemus.
Myöskin hyvin vapauttava sellainen.
Kaikki tuntuu paremmalta musiikin kanssa.
Siitä saa voimaa sekä inspiraatiota.
Olen myös lukenut vähän kirjaa.
Edes sivu tai pari päivässä.
On ollut ihana huomata että mä psytyn tähän!
Pystyn siihen ilman keskittymisvaikeuksia sekä nukahtamista.

Vaikka olen nukkunut monena yönä vain 2 - 3 tuntia ja senkin hyvin huonosti uniapnean vuoksi, jotenkin olotila on melko hyvä.
Olen jaksanut tehdä asioita, mitä ennen ole jaksanut.
Eivät ne suuria ole, mutta askel eteenpäin.
Ihmettelen asiaa, koska sain selville että kalpron tulehdusarvoni olivat 2000 jotain.
Siis.. 2000!
Kyllä tuolla sisuskaluissa jotain tapahtuu.
Kun vain tietäisi että mitä!
No kaitpa sekin selviää kohta, lähetteen jälkeen.

Eilen hain CPAP - laitteen TAYSISTA, lieventämään uniapnean oireita.
Saapas nähdä miten me tullaan juttuun.

Se valvominen.
Se on osittain omaa syytäni, koska täytyy sitä hemmetin WhatsAppia räplätä aamuyöhön saakka!
Ehkä olen vähän ihastunut.
Ainakin tykästynyt.
Ehkä sekin on jollain tapaa antanut voimia.
Varsinkin kun voi keskustella taiteen eri muodoista, luonnosta, elämästä... aivan uskomatonta!
Joka päivä jotain uutta.
Tai no aiheet ovat samat usein, mutta aina niiden sisällössä on jotakin uutta.
"I discover always something new, when i talk with u", Olen kuullut nuo sanat monta kertaa.
Ne lämmittävät, inspiroivat.
Antavat motivaatiota.
Tunnen itse samoin.
En ole koskaan tavannut niin universaalia, mielenkiintoista persoonaa.
On niin ihana kertoa, minkälaisen vision tietty musiikki silmieni eteen tuo.
Mutta ehkä ihanempaa on se, kun näkee että joku todella kuuntelee sekä ymmärtää.
Innostuu itsekkin.
On tunne että tahtoisi jakaa HETI kaikki ne visiot, mitä mieleeni sillä hetkellä tulee.
HETI!
Ei hetken päästä.
Silloin kun se vielä elää sielussani, sydämessäni.
Silloin kun se hetki on siinä, nyt. Elävänä.
Olemme puhuneet myös mun valokuvausprojektihaaveestani, mikä mulla on ollut jo vuosia.
Ihana jakaa sekin visio, unelma sekä tunne sellaisen kanssa joka ymmärtää, pääsee sisään juttuun.
Ja joka tukee, uskoo muhun.
Näytin hänelle joitain töitäni, mitä pajalla tein.
Oli se melkoinen kynnys niin tehdä, mutta halusin jakaa itsestäni jotain.
Oli mahtavaa kuulla juuri ne sanat, mitkä ovat olleet mulla ajatuksina päässäni aina, sanomattomina sekä jakamattomina.
"Töittesi kautta opin tuntemaan sieluasi sekä sydäntäsi enemmän".
Juuri niin!
Ehkä se kaikki kannustus, uskominen mun tekemisiini sai mut ikävöimään enemmän sitä kun sain toteuttaa itseäni graafisen suunnittelun parissa.
Olin paljon varmempi siitä että haluan mennä pajalle takaisin!
Olkoot sitten vain olematon rahavirta, mutta tahdon oppia jotain uutta.
Tahdon kehittyä.
Ei se varmasti helppoa tule olemaan jos nukkumiset ovat mitä ovat (ilman WhatsAppiakin) mutta tahdon yrittää.
Mietin myös Mediapolisia, mutta... en tiedä. 
Se on liian iso askel nyt.
Ei sitä tarvitse ajatella.

"On kaikki sekavaa, se jokin saapuu aikanaan"
Neljä Ruusua - Sun täytyy mennä.
Kun kuulin nuo sanat pitkästä aikaa, vakuutuin niistä.
Niissä oli juurikin se mitä kaipasin.
Toivoa tulevasta.
Ihoa kutitteli.
Huokaisin syvään.
Hymyilytti.

Eilen puistossa ollessani kuuntelin dark progea.
Juuri uplifting soundejen kohdalla lokki lähti lentoo vedestä.
Lensi suoraan kohti mua, mutta kaartoi taivaalle viime hetkellä.
Se oli hyvin rikastuttava kokemus.
Tunsin että olin elossa.
Jonkin ajan päästä synkimpien soundejen kohdalla puusta tippuivat hiljalleen keltaiset lehdet veteen.
Se oli maagista.
Hengitys pysähtyi.
Melkein purskahdin itkuun siitä euforisesta tunteesta.
Voi kunpa olisi joskus tilaisuus tehdä musiikkivideo.
Edes yksi.
Jaoin tietenkin tuon kaiken hänen kanssaan, ja tiesin, mä tiesin että mua ymmärrettäisiin.
Tiesin että siitä pystyi puhumaan vaikka kuinka paljon.
Se myös johti luonnollisesti muihin luoviin asioihin.
Elämän nälkään.
Oloni on kevyempi mitä vuosiin.
Tämä kaikki on ollut hyvin terapeuttista.
Voisin sanoa nyt, että pidän elämästäni tällä hetkellä ainakin vähän.

Kesä jäänyt taakse ja syksy saapunut.
Ihanaa!
Se on myös osasyy tämän hetkiseen tilaani.
Eilen katselin kotikadullani, kuinka kauniilta syksyn ensimmäiset vaahterat näyttävätkään!
Jäin siihen paikoilleni kokemaan sen hetken.
Hymyilin.
Sisälläni kupli ilo sekä elämä.