Trollollolli

Trollinimike on ollut käytössä jo jonkin aikaa ja oon huomannut, että  melkein kuka tahansa hieman tyhjäpäisempi sekä ilkeä ihminen ratsastaa trollinimikkeellä.
Ikäänkuin se olisi suoja, tekosyy, selitys käytökselleen/kirjoituksilleen.
Joskus olen hyvinkin skeptinen ja kriittinen tuon nimityksen suhteen.
Ei kait kaikkea käytöstä voi kuitata sanalla trolli?
Ei kait kaikki nettihömelöt ole trolleja?
Eikö enää uskalleta sanoa suoraan, että joku on vain ihan vitun dille, koska pahasta käytökestä sanominen on väärin?
Enemmän väärin, mitä se, että joku käyttäytyy väärin toisia kohtaan?
Tuota mä en ymmärrä enkä hyväksy.
Sanokoot superhumaaniset superoikeudenmukaiset tyypit mitä vain.
Päätäni ei käännetä tuossa(kaan) asiassa. 

Oon huomannut että kun ikää tulee ja aika kuluu, ajattelen heidän vain puhtaasti olevan aivan jotain muuta kuin trolleja.
En päästä heitä niin vähällä mielessäni tai sanoissani.
Ihmisen pitää ottaa enemmän vastuuta sanoistaan ja teoistaan.
Tuntuu että nykyään on aina jokin syy siihen, ettei sitä tarvitsisi tehdä.
AINA!
Ehkä olen sitten vanha kyyninen akka, vaiko tietoinen siitä, että vastuu on olemassa, ei se ole vain sana.
Mene ja tiedä.

Oon tässä ahdistunut vähän muidenkin asioiden vuoksi nettimaailmassa.
On niin paljon sanoja, joille pitää keksiä uusia sanoja vastineeksi.
Uusin on tämä Tolkun ihminen, jota näkee nyt joka paikassa hoettuna.
Nimenomaan, hoettuna.
Suvakki, trolli, tolkun ihminen.... blaablaa möömöö.
Mitä vielä?
No, itseäni en siihen tolkun kastiin useinkaan voi pistää, koska tolkkua mun tekemisissäni ei pahemmin ole.
Johtunee tästä epävakaudesta päässäni ja siitä, kun vihaan epäoikeudenmukaisuutta, joka tuntuu olevan nykyään niin oikein ja joka selitellään ja puolustellaan mitä ihmeellisimmillä tavoilla ja uusilla sanoilla.
Ihan kuin se olisi sallittua, jota ei pidä tuomita, koska.... mieti nyt miltä siitä ihmisestä tuntuu, joka toimii epäoikeudenmukaisesti, jos sanot EI!
Sehän voi tulla surulliseksi ja saa elinikäisiä traumoja sanasta EI.
Vapaa kasvatus on rulettanut jo jonkin aikaa, ja sen huomaa ihmisten arvomaailmoissa.
Ei enää tiedetä SELKEÄSTI että mikä on väärin, ja mikä oikein .
Siihen eivät edes lakipykälät auta, vaikka pitäisi olla sitä järkeä päässä ilman niitäkin.

Muistan siis ajan ilman nettiä, jolloin oli jotenkin vapaampi, pystyi hengittämään.
Ei tiennyt millaisia iso osa ihmisistä on tuolla virtuaalisessa maailmassa, koska elävässä elämässä he tuntuivat olevan ihan jees, osa.
Osattiin keskustella, tehdä asioita, elää ja olla.
Eikä mitään nettisanstoa käytössä, ihanaa!
Ikävä sitä aikaa ihan valtavasti.
No, aika mennyt ei tule takaisin.
Valitettavasti, monenkin asian vuoksi.

Tämän olen jo oppinut, onneksi. Itseni vuoksi, ei muiden. Siksi esim blogini ovat joskus melko.. hmm... no, ei niin siloteltua valtavirtaa, eikä korrekteja. En silti mitään älytöntä haukkumistakaan taikka kiroilua jaksa lukea tai kirjoittaa. Ei niissä ole mitään pointtia.

Olo; elävä kuollut.

Kyllä. Tämän oon kokenut omalla kohdallani joskus, varsinkin "ystävien" kohdalla, joita en enää tunne, eivätkä he mua. Emme tiedä toistemme olemassaolosta mitään. Ihan kuin emme olisi koskaan tunteneetkaan. Hyvä niin.