Sen sijaan luonto, taiteet sekä eläimet kiehtovat ja ovat tärkeimmät asiat elämässäni.
Älä edes yritä kilpailla niiden kanssa, koska toiseksi jäät.
En pidä small talkista ja se myös uuvuttaa minut, toisin kuin syvälliset sekä filosofisetkin keskustelut, joita rakastan silloin kun jaksan olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa.
En myöskään ole kiinnostunut perheestä, joten omista muksuista haaveilevat, älkööt vaivautuko.
Vapaus sekä oma rauha on mulle äärettömän tärkeää.
Ateistina en piittaa uskonnoista, joten anna olla ja jatka matkaasi jos ajattelet toisin.
Epävakaa persoonallisuushäiriö, ahdistuneisuus, masennus sekä luultavasti krooninen väsymys(uupumus) oireyhtymä on jokapäiväistä elämääni.
Niiden kansa ei ole tylsää, koska tunteet heittelevät usein montakin kertaa päivässä.
Joskus taas on hyvinkin tylsää monia kuukausia yhtä jaksoisesti, koska uupumus, ahdistus sekä masennus pitävät mua sohvan nurkassa taikka sängyssä.
Ärtyneisyys on huipussaan.
En katso kenelle sanon ja mitä.
En edes aina kadu, enkä välitä.
Jos hellyyttä sekä läheisyyttä kaipaat, vedä käteen!
Mua ei vois vähempää kiinnostaa."
Kehittelin eilen deitti-ilmoitusta, vaikka ei ole edes koko asia ajankohtainen.
Ja vaikka tulevaisuudessa olisikin, en seuraa hakemalla hae.
Joskus en edes hae epähakemallakaan, eli pysyn kaukana ihmisistä.
Muistan kun olin eräässä sinkkuryhmässä, jossa en piitannut seuraa hakea, vaan olisin tahtonut keskustella ihmisten kanssa syvällisemmin, tutustua ja katsella, lensin sieltä ulos hyvin nopeasti.
Hah!
Kun ne asiat tulevat ja tapahtuvat jos on tullakseen sekä tapahtuakseen.
Ei mua nappaa sellainen että "Hei! Missä asut? Minkä ikäinen olet? Asutko yksin? Koska voidaan tavata?" - meininki yhtään.
Hyi.
Missä on nykyään se keskustelu ja nimenomaan jokin syvempi, mielenkiintoisempi?
Monet fb-ryhmät jättänyt (ei pelkästään sinkkuryhmiä) juurikin tuon vuoksi, kun missään ei ole mitään ideaa, syvyyttä, mielenkiintoa.
Toisten dissaamista, flunssapotilaiden voivottelua, sitä mitä on syöty tänään ym.
Meemejä siellä ja meemejä täällä, kuivanlaisiakin.
Joo, itsekkin niitä jaan mutta usein niissä on jokin ajatus, vaikka olisi kieronlainenkin.
Täytyy siis pysytellä vain valokuvausryhmissä tai luoda oma epämaterialistinen, syvempi ryhmä.
Sitten joskus.
 |
| Meemeistä puheenollen, tässä yksi jonka tänään bongasin. Repesin aika huolella, vaikka loppuviimeksi olekkaan naurun asia. Logiikka jossain hukassa ihmisillä, jotka noin ajattelevat ja sanovat. Väkivalta sekä raiskaus on aina väärin, vai? Tuntuu muutenkin, että raiskaus on nykyään uutinen jolla voi mässäillä, eikä mikään järkyttävä teko, jossa keskitytään tukemaan uhria, hänen läheisiään sekä omaisiaan. |
 |
| Minni vetää heinää. Syöminen on se tämänkin mursuni lempparipuuhaa. Miksi postaan marsukuvia blgoniini, joka käsittelee deitti-ilmoitusta sekä muuta keskustelua? En tiedä. Halusin vain niin tehdä, koska näin nämä kuvat koneellani. Oli niin vastustamattoman söpö mursu, joka suorastaan huusi että postaa mut blogiisi! Ja he, jotka blogejani seuraa sekä mut tuntee, tietää että mulla aiheet rönsyilevät. |
 |
| Voi rakas Melissa, jota näemä kutittaa. Pari viikkoa sitten Mellun hengitys rohisi, joka saattoi johtua polttamastani tuoksukynttilästä. Se oli kamala hetki. Luulin että se kuolee ihan siihen paikkaan. Se kyllä söi ja joi normaalisti, mutta se hengityksen ääni... se oli jotain niin kamalaa. Tottakai siinä tuli itku eikä loppua meinannut näkyä. Piti vain toivoa, että se aamulla on vielä elossa, että voi viedä sen eläinlääkäriin. Olihan se, ja hengitteli jo normaalisti. Olin todella onnellinen. Rakas Melissa on edelleen kanssani, ihanaa! <3 |
 |
| Minttu tässä moi! Olen itse ilkimys. Ei ihan heti uskoisi, mitä puuhailen, tiedän sen. Kjäh kjäh! Tykkään tehdä mammalle kiusaa heitellen heinätelinettä häkissä. Ja kun se komentaa mua, kattelen sitä vain söpön ilkikurisesti ja jatkan. Se saa vähän liikuntaakin, kun hyppää sohvan ja häkin väliä sitä telinettä laittamassa paikalleen. Myös kamuilleni teen kiusaa usein. Häädän niitä pois nukkumapaikoistaan tai ruokakipoilta. Puraisen pyllyynkin joskus. Ne hyppivät niin hauskasti. Mutta tiedän että mamma rakastaa mua silti, koska tuon paljon myös iloa hänen elämäänsä sillä toisella puolella itsestäni, hassuilla jutuilla joita teen sekä touhukkuudelllani. Söpöpyteni myös on plussaa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti