Hieman raskas olo.
Tiistaina terapeutti sai kuulla jälleen mielipiteitäni ties mistä terapiaan liittyen ja siihen, onko mulla varaa tuhlata bussikorttiin joka kuukausi suurta summaa vain uupuakseni lisää.
Hänellä ei ollut muuta kantaa kuin se, että olisi ikävää jos terapia jäisi kesken.
Mikä terapia?
Tuijottelukisa ei oikein miellytä, se vain väsyttää.
Torstaina olin muutenkin väsynyt, ja siellä väsyin enemmän.
Sanottuamme vain moi ja tuijotellessamme toisiamme hetken, melkein nukahdin, jälleen kerran.
Olen siitäkin maininnut monta kertaa, ettei se toimi mulla niin.
En mä voi tekstiä vain alata suoltamaan, jos toinen tuijottaa ja odottaa.
Sen pitäisi olla vuorovaikutteista.
Keskustelua, kommunikointia.
No, joku sanoikin mulle että tuossa analyyttisessä terapiasuunatuksessa ei ole muuta metodia kuin tuijottelu.
Ihmettelen kyllä joskus, että miksi minulle ei olla ahdotettu toisenlaista terapiamuotoa.
Ehkäpä siksi, että yksi maksava asiakas lähtisi.
Huoh.
Täytyy ottaa tuokin asia puheeksi, kunhan tutkiskelen ensin toisenlaisia terapiamuotoja lisää.
Perjantaina, eli eilen, näin erään fb - kaverini (kyllä, heitä on siellä edelleen, vaikka ahkerasti listaa putsailenkin vähän väliä. 7 jäljellä. Haha! Niin, ei se määrä, vaan laatu. Tosin intuitioni sanoo, että vielä on siivousta luvassa....) täällä Tampereella.
Mua vähän hirvitti aluksi tuleva päivä, koska tiesin että hän on täällä monta tuntia (mikä on ymmärrettävää, kun toisesta kaupungista lähtee reissaamaan, ettei ihan parin tunnin takia sitä tee) ja viikko ollut melkoinen taas.
Vähän harmitti myös se, kun en hokannut sanoa että lauantai olisi parempi, että voin yhden päivän levätä menojen jälkeen.
Oli jollain tapaa ristiriitainen olo: halusi nähdä tyypin ja toisaalta taas olisi tahtonut levätä.
Vaan meni se päivä hyvin ja niin nopeasti!
Ehkä se siksi meni nopeasti, kun oli kokoajan jotain mielenkiintoista puhuttavaa, eikä myöskään pienet hiljaiset hetket mitään haitanneet.
Oli todella mahtava päivä.
Ihmettelin itsekkin, kuinka hyvin sen klaarasin, koska viimeksi kaupungissa ollessani 4 - 5 tuntia riitti aivan hyvin ja olin jo todella tööt.
No olin eilenkin illalla ja nytkin, mutta silti... en jotenkin niin piipussa mitä useimmiten.
Thanks for yesterday, mate! *smile*
Niin ja tämä avioliitto sittten....
Jaa'a.
On jokseenkin outoa toisaalta, että kummatkin olemme tosiaan deittipalstoilla aikaamme viettämässä silloin tällöin netin ihmeellisessä maailmassa.
Toisaalta taas ei ole outoa yhtään, koska itselläni tunteet häntä kohtaan ovat kaverillisia, ei mies ja nainen - tyylisiä.
Emmehän ole nukkuneet samassa sängyssäkään vuosiin, saatika läheisyttä antaneet toisillemme.
En pysty. Ei kiinnosta.
Enpä usko että toisen asumuseron jälkeen enää muutamme takaisin yhteen.
Eiköhän virheistä ole opittu.
Vai mitä epävakauteni?
Sano KYLLÄ.
Ilman karkkeja ja sipsejä oon ollut maltillisesti koko viikon, eikä eilenkään lähtenyt mitään kaupasta matkaan.
Hyvä minä!
No ok, 2 keksiä söin tiistaina, josta tuli vähän morkkis.
Toisaalta taas yritin ajatella sen niin että hyvä, vain ne keksit koko viikolla.
Kun miettii millaista se syöminen on ollut.
Syödään niin paljon, että tulee huono ja raskas olo.
En ole syönyt elääkseni vaan elänyt syödäkseni.
Väärin, niin väärin.
No, tänään on herkku- sekä rentoilupäivä.
Ihanaa!
Haaveeni olisi päästä huomenna ulos.
Metsään, jäälle... oih!
 |
| TIDDIDIIIIIII! Haha! Läppä se on paskempikin läppä. Nyt on sellainen blogi, jota ei ennen olla nähtykään multa kuvien, meemien ym osalta. Positiivisuutta sekä paskaläppää. No, ehkä sitä paskaläppää on tullut harjoitettua edellisissä kirjoituksissani. |
 |
| Kyllä. Eilen oli vähän tällainen olo. Hyvä niin. Myös auttoi mua tuossa syömisasiassa tuo tapaaminen. Ns vertaistukea siihen, koska toisellakin ollut kokemusta ylensyönnistä ja nykyään on hyvät syyt olla tarkka syömisistään. Kannusti itseänikin tavoitteisiini. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti