Epävakaata elämää

Oletteko koskaan kuulleet sairaudesta epävakaa persoonallisuushäiriö?
Jos ette, tässä on informaatiota asiasta.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00994

Itselleni tuo on arkipäivää.
Kanssani kokoajan.
Se on myös uuvuttavaa, niinkuin masennuskin tai ahdistuneisuus.
Kun nuo kaikki kolme huutavat ja mylläävät sisälläni yhtä aikaa, joka päivä, olen usein kuin zombie.
Joskus on hyvin epätodellinenkin olo.
Mietin, olenko edes olemassa.
Toivon, että tämä kaikki on vain jokin iso vitsi.
Pahaa unta, joka loppuu joskus.
Herään ja kaikki on hyvin.

Lisäsin tämän alla olevan kuvan ihan tarkkailusyistäkin ryhmiin, jotka käsittelevät mielenterveyttä sekä ryhmään, joka sitä ei käsittele.
Mielenkiintoista (ja myös melko selkeää, arvattavaa) oli nähdä, miten ihmiset reagoivat kuvaan, sekä miten he ymmärsivät kuvassa olevan tuskan mt-ryhmissä.
Toisessa ryhmässä oli hieman erilainen meininki.
Hymyillen eteenpäin aina vain yrittäen!
Niin... se on varmasti normaalissa elämässä ihan helppoakin, mielekästä jopa.
Kun on sitä energiaa, voimavaroja.
Ei mene ne voimat siihen arjen, itsensä ja päänsä sietämiseen.
Ajatustensa sekä tunnetilojensa hurjaan vaihtelun kestämiseen.
Kaikilla ei ole edes voimia yrittää parantaa tilannetta sekä itseään.
Ei ole voimia hakea edes apua.

WORD!

Syksy on mulle  isnpiraation aikaa. Ihana gimpata jotain synkkää., luovaa. Itsensä näköistä settiä. Vaan kunpa saisi useammin aikaiseksi. Mutta ei! Tökkii, tökkii... väsyttää. Moni asia jää vain ajatustasolle, toteutuksesta tietoakaan. Tosin oon sentään näitä blogeja saanut tehtyä. Kirjoitettua ajatuksiani, sekä kertonut kuvilla.