Seuraa johtajaa - yhteiskunta puksuttaa eteenpäin, sen kummemmin ajattelematta, kyseenalaistamatta.
Se on erittäin ahdistavaa introvertille, joka kärsii myös mielenterveysongelmista.
Jo pelkästään inrovertille se on vaikeaa, jos sanaa pelkästään voi edes käyttää.
Unohdin tuosta mainita tänään terapeutilleni.
Useasti unohtaa kertoa jotkin asiat, vaikka niitä olisi pohtinut kauan, kun niin paljon mietittävää.
Joka päivä, ja joka ikinen yö.
Eppuja lainatakseni.
Tuli mieleeni joskus heidän muitakin biisien sanoja, tietyissä tunnetiloissa tai ajatuksissani.
"Näin kulutan aikaa".
Nuo lauseet soivat useastikkin päässäni. Valitettavasti.
Musiikista puheenollen.
Pystyn sentään kuuntelemaan musiikkia juurikin nyt.
Pitkästä aikaa.
WUHUUUU!
Victory is mine!
Hetkellisesti.
Repeatilla menee Kate Bushin Running up that hill.
Se vain on niin kaunis viisu.
Video on visuaalista namia silmilleni ja sielulleni.
Pienenä rakastanut tanssia ja tanssiesityksiä kavereiden kesken.
Haltioiduin vieläkin esimerkiksi modernista tanssista, johon kuuluu myös moderni baletti.
Harmi vain kun sitä usein joutuu katsella ilman musiikkia.
Ei korvat kestä ääniä, varsinkaan kovia.
Siksi tv on aina niin pienellä volyymilla kuin mahdollista.
Missähän helvatassa se digiboxi viipyy? Joulu on kohta ja jouluanimaatiota tulee. Lemppareitani, jotka todellakin tahdon nähdä!
Laura Bradigan on muuten toinen kasarisuosikkini, joka lumonnut mut joillain biiseillään sekä videoillaan.
Self control on ehdoton suosikkini!
Siitä tulee mieleeni minä, kauan sitten.
No, ei niin kauan sitten mutta se tuntuu siltä usein.
Yö sai mut elämään.
Öisit kadut, katuvalot, näyteikkunat, pimeys, neonvalot, kaikki se huuma.
Myös tanssin kannalta tämä on edelleen yksi suosikeistani.
Muistan kun ala-asteella suunnittelimme tähän koreografiaa kavereidemme kanssa.
Olimme kuin toisessa maailmassa, ongelmat katosivat hetkeksi.
Kyllä, lapsillakin voi olla ongelmia.
Isojakin.
Raskaita taakkoja kannettavanaan.
Jos olisin aloittanut blogien kirjoittamisen vuosia, vuosia sitten, ehkä jo lapsena, olisi tullut hyvin musiikkipainotteisia blogeja.
Tosin silloin ei ollut edes olemassa sanaa blogi.
Ainakaan tietääkseni.
Jokatapauksessa, musiikki oli mukanani kaikkialla.
Se vei mut toiseen maailmaan.
Piiloon, turvaan.
Nyt siitäkin tullut asia, jota välttelen.
Oi elämä, miksi teit tämän mulle?
En maininnut tätä viisua blogissani, mutta ah, ei yhtään mulle sen
vähäisempi kuin nuo kaksi edellistä. Ihana. Siis.. IHANA! Edelleen.
Ala-aste sekä koreografiat. Oma maailmamme.
France Gall - Ella, elle l'a
Muistoja, muistoja. Tanssia, tanssia. Edelleen diggaan tästä groovina biisinä.
Anteeksi.
Tekstit Desireen sekä France Gallin videoiden alla pienet, koska kun suurensin niitä, teksti karkasi minne tahtoi.
Harmi kun videoa lisätessä ei tule kuvatekstiasetuksia, mitä kuvia lisättäessä tulee.
Pöh. Pah. HV!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti