Hyvästi hyvä olo, hello ahdistus!

Saikkuni loppui eikä uutta ole näkyvissä, koska sitä ei annettu kun en suostunut häsläämään joka päivä sinne ja tänne.

Uupuneena häsläämistä.

Ei kiitos!

Lähdinkin viime kerralla lääkäristä ovet paukkuen, sekä valituskirje perään.

Harrastuksiani, jotka mua voimaannuttavat edes joksikin tunniksi, loppupäiväksikin joskus, ovat heille vitsi.

Jotain, jota tehdään vain huvin vuoksi, ei itsensä parantamistarkoituksessa.

Tietenkin typasta soitettiin, että pitäisi mennä juttelemaan tilanteestani sosiaalityöntekijän sekä sairaanhoitajan kanssa.

Ajatuksena ihan jees, mutta käytännössä ei välttämättä.

Mä vaan pelkään, ettei mua sielläkään kuulla, ei edes olla kiinnostuttu kuulemaan.

Tehdään mielivaltaisia päätöksiä, johon mun on tällä päällä ja olollani taivuttava

Ahdistaa aivan saatanastiiiii!

Hyvä olo eilisen jälkeisestä ulkoilusta on poissa.
 

Kirjoitin tuon samaisen tekstin pariin eri ryhmään tänään.

On niin järkyttävä olo ettei tosikaan :(

Perkele kun ei saa syrjäytyäkkään rauhassa!

Hah. Tuo kyllä nauratti aikoinaan, kun oli vähän parempi jakso.

Nyt ei naurata yhtään.

Kuka tahtoisi oikeasti syrjäytyä?

Vaikka esim monelle lääkärille syrjäytyminen tarkoittaa jo sitä, ettei ole "normaalisti" sosiaalinen, eli ei jaksa joka päivä tai edes paria päivää viikossa sosiaalista kanssakäymistä, koti ollut aina se paras paikka maailmassa, jossa ollaan mieluiten yksin.

Harrastetaan yksin, ei susilaimoissa ym.

Se on niin vaikeaa olla introvertti ekstroverttejen maailmassa.

Hyvin ahdistavaakin.

Laitan tuota ahdistava-sanaa joka paikkaan, tietäen kyllä mitä se tarkoittaa, en vain huvikseni.

Mikähän mua ei nykyään ahdistaisi?

Voi kunpa voisin vain kadota!

Eilen. Oli niin ihanan valkoista sekä hiljaista. Jouluvaloja ikkunassa, luonto ympärillä. Parasta!

Tässä hetkessä sitä hiljaisuutta ei enää ollut. Jostain ne ihmiset siihen vain tulivat mölisemään. Äh. Kaunis hetki ohitse.

Löysin tämän eräästä ryhmästä hetki sitten. Niin kuvaavaa! Eilisen harmoninen ja rauhallinen olo on poissa. Se tunne, mitä koin ulkoilun jälkeen. Sitä ei enää ole. Nyt taas stressataan ja mietitään tulevaa. Sitä, mitä muut sanoavat ja ajattelevat. Millainen mun pitäisi olla että saan muhun tehoavaa hoitoa, mun näköistäni hoitoa. Ymmärrystä, joku joka kuuntelee, arvostaa.