Onko sinulle koskaan...?

Onko sinulle koskaan sanottu että tee jotain mielekästä, joka antaa hyvän olon, silloin kun olet uupunut?
Silloin kun et ole saanut tartuttua asioihin kiinni, saatika saanut vietyä niitä loppuun.
Onko se saanut olosi pahemmaksi?
Muistamaan, miltä tuntui hetket, kun sait tehtyä niitä mielekkäitä asioita.
Nyt vain olet.
Toivot ja odotat sitä päivää tulevaksi.
Vai oletko peräti jo unohtanut sen tunteen?
Onko sinua koskaan patistettu tekemään jotain uutta, joka voisi piristää, kun et pysty paneutumaan edes vanhoihin, rakkaisiin asioihin?
Onko se ahdistanut? Raivostuttanut? Turhauttanut?
Tuntunut ehkä siltä, että tahdot vain huutaa maailma tappiin saakka.
LUJAA!
Onko sinua patistettu soisalisoimaan esimerkiksi harrasteryhmiin, vaikka olet luonteeltasi enemmänkin yksinäiinen susi, ehkä *introvertti?
Onko se ahdistanut? Raivostuttanut? Kyllästyttänyt? Hermostuttanut? Oletko tuntenut paniikkia?

Minulla on kokemusta tuosta kaikesta ja olen käynyt läpi tuon tunneskaalan.
Jotain jäi ehkä puuttumaan, mutta tietenkin sinä joka tätä luet, voit täydentää listaa halutessasi.
Niin patistusten kuin tunnetilojenkin suhteen.
Vuorovaikutus on tervetullutta!
Vaikkakaan en niin ihmsistä välitä, saatika rakasta heitä.
Olen jo niin kauan miettinyt että miksi netti ahdistaa niin paljon mua?
Miksi kuitenkin käytän sitä?
Ahdistaa ehkä siksi, että siellä on ainoat kontaktini ihmisiin.
Se on myös syy, miksi käytän sitä.
Olen myös miettinyt sitä, kuinka voisi olla helpompaa jos ei olisi edes täällä niitä kontakteja.
Kukaan ei ole mulle läsnä, enkä mä heille.
Olen jollain tapaa vapaa.
Edes jollain tapaa vapaa.
Niin monta kertaa olen miettinyt sulkea esim facebook-tilini, koska ihmiset!
Sitten toisinaan taas kun siellä on ne valokuvat ja ryhmät valokuville, joissa voi keskustella samasta mielenkiinnon/intohimon kohteesta. Tai vain katsella.
Pari mt-ryhmääkin, joista saa joskus vertaistukea.
Mutta jota on niin vaikea nyt antaa takaisin.
Hirveän ristiriitaista taas kaikki.
Sekin kuluttaa omalla tavallaan.
Vaikka masentuneista sanotaan, että vain feidaavat helpon elämän vuoksi, jolloin saa olla himassa, maata, tehdä mitä huvittaa, se ei mene niin.
En suosittele tätä kenellekkään.
En edes heille, joilla tästä ei ole pienintäkään hajua, ja heidän olisi syytä elää edes päivä mielenterveyspotilaan kengissä lopettaakseen tuomitsemisensa.

* linkki sivustolle, jossa käsitellään käsitettä introvertti.
http://www.introvertit.net/


   
Allaoleva kuvamateriaali voi järkyttää herkimpiä paskalla kuvanlaadullaan.
Pixel pixel! 

Jos löytäisi jonkin aukon, josta ulos pääsisi.

Jotain introvertin maailmasta.

Haluan nähdä edes sen yhden ihmisen, joka on valinnut mielenterveysongelmat saadakseen olla työttömänä, nostaen tukia. Maata laakereillaan, mitä eräs psykiatrinen lääkäri hoki vastaanotollaan.